Hostelliaamiaisen jälkeen aloin tänään taapertamaan lentokenttää kohti kun viime hetkellä vaihdoin bussin lentomatkaksi Akureyriin. Kotimaahan ja Grönlantiin sekä Färsaarille suuntautuvien lentojen kenttä on aivan keskustassa, joten kävelin mutta lyhyen aamupäivän aikana tuntui olevan paljon ihmeitä.
Meressä hostellin edustalla lillui jonkun todella ökypaatti. Kävellessäni rantaa pitkin lähti takakannella ollut helikopteri liikkelle. Nyt illalla piti tarkistaa mikä paatti oli kyseessä niin selvisi että se oli Paul Allenin Octopus, jossa on helikopterin lisäksi kaksi sukellusvenettä. Ihmekös se näytti isolta jopa vuoria vasten.
Vähemmän mieluisa yllätys oli lähempänä lentokenttää kun puistossa puskan juuressa lojui jonkun kuollut kissa. Vähän aikaa sitä hämmästeltyäni pysäytin erään koiraansa ulkoiluttaneen miehen, joka lupautui soittamaan omistajalle, jonka numero oli kaulapannassa. Mies tuskin ilahtui välikohtauksesta kun aika isokokoinen koira yritti parhaansa mukaan mennä järsimään kissaa, mutta varmaan kissanomistajan kannalta oli parempi että minä en turistina soittanut.
Kun pienten eksymisten jälkeen päädyin lentokentälle olin poikkeuksellisesti tosi hyvissä ajoin paikalla. Minut tarjouduttiin siirtämään omaani edeltävälle lennolle, mutta jäi mielummin kentälle hermoilemaan. Aika lähellä hermorauniota olinkin kun menin n. 60 paikkaiseen koneeseen istumapaikka pyörien vieressä. Lento sujui kuitenkin hyvin ja oli hauskaa nähdä esim. jäätiköitä.
Lentoasemalta ulos astuettaessa oli maisema mm. tällainen. Ekat hevoset on siis bongattu turvallisen välimatkan päästä.
Lentoasemalta minut haettiin suoraan uuteen kotiini, jossa puolalainen kämppis olikin jo odottamassa. Kaksi italialaista kämppistä saapuivat hieman myöhemmin. Vaikka italialaisten kanssa voi olla aluksi pieni kielimuuri vaikuttaa muuten ihan hyvältä.
Maisemaa kauppareissulta. Lähin kauppa on kirjaimellisesti kaupungin laidalla oleva marketti.
Kotitalo on omakotitalo, jossa on hyvin tilaa meille neljälle. Talossa asuva perhe on syksyn matkoilla ja töissä muualla ja vuokraavat taloa opiskeluni ajan. Pari kylässä käynyttä italiaista tyttöä ja muualta kuullut tarinat kertovat että majoituspaikkamme on erityisen hyvä. Mulla kävi muutenkin tuuri, sain ainoan yläkerrassa olevan makuuhuoneen joka ilmeisesti kuuluu perheen vanhemmille, parveke ja kaikki.
Näkymä ikkunasta on tällainen.
Nyt siis jo paremmissa tunnelmissa kun on löytynyt majapaikka ja kämppikset on tavattu. Huomenna alkaa tiukka opiskelu, kansainvälisten suhteiden luento klo 8:10.
