Torstaina ilma oli loistava. Kun keskipäivä meni koulussa lähdin iltapäivällä, siis vähän liian myöhään, kipuamaan viereiselle vuorelle . Auringosta sain nauttia suhteellisen vähän aikaa kun aurinko laskeutuikin juuri sen vuoren taakse, jonne kävelin. Maisemat oli kuitenkin aika mahtavat ja kun taivaalla ei ollut poikkeuksellisesti juurikaan pilviä olivat näkymät hyvät. Kahdessa tunnissa pääsin kotoa vain siihen kohtaan jossa asvalttitie loppui ja laskettelurinteet alkoivat, pitää siis tehdä uusi reissu jonain päivänä. Vuorella on siis  Islannin paras laskettelukeskus Hlíðarfjall. Vielä lunta on niin vähän että paikka ei ole auki, vähäisen lumen lumiraja oli juuri siinä mistä rinteet alkavat.

Lauantaina lähdimme koulun opiskelijakunnan tms. vaihtareille järjestämälle retkelle koskenlaskuun. Koska se oli yllättäen aika märkää puhaa ei tästä valitettavasti ole kuvatodisteita. Menomatkalla auringonpaisteessa tajusin vasta miten mahtavan näköinen maa Islanti on. Kaiken ihastelun keskellä unohdin ottaa kuvia maisemistakin. 

Reissu oli nimeltään Wonderful West. Länsi nimessä tulee siitä, että joki oli Hofsjökullin jäätikön läntinen sulamisjoki. Itäisellä joella tarjolla oli vähän haastavampi reitti, mutta helppo oli ehkä ihan hyvä kun aiempaa kokemusta ei ollut. Meitä oli yhteensä kuusi venettä ja jokaisessa opas pitämässä perää. Meidän veneen opas oli islantilainen aika hiljainen mies, ja retken hauskuuteen taisi vaikuttaa aika paljon se millainen opas oli. Vaikka itsellä olisi tässä voinut olla parempikin tuuri oli kokemus silti hieno, sopivan jännää ja upeat maisemat. Lähtiessä hieman jännitti että putoan veteen ja virta vie mennessään. Puolen välin kieppeillä kuitenkin pysähdyimme ja hypimme kalliolta veteen. Kun ensin oli hypännyt veteen korkeudesta, jossa ei olisi muuten miellään oleskellut ja sitten tietysti kastunut täysin ei loppumatkan aikana tippuminen enää paljoa mietityttänyt. Myöhemmin sai myös hypätä veneestä veteen, josta opas onneksi kiskoi mut ylös kun itsekseen en olisi takaisin veneeseen päässyt. Vaikka märkäpuku piti ihmeellisen hyvin lämpimänä ei noin kylmässä vedessä olisi jaksanut kovin kauaa räpiköidä. Kokonaisuudessaan kokemus oli oikein hieno. 

Kuva on kotimatkalta kun vielä olin hereillä. Yllättäen uni tuli aika nopeasti bussissa vaikka vakaasti olin ajatellut ihastelevani maisemia koko paluumatkankin. 

 

Sunnuntaina vihreä ympäristö oli muuttunut jo osin keltaiseksi ja ilahduttavasti myös osin punaiseksi. Useampana päivänä täällä on ollut hämmentävän lämmintä, lauantaina tarkeni hetken ilman takkiakin mutta muuten syksy tekee tuloaan.

Viikonloppuna meillä on ollut vaatimattomat kahdeksan vierasta, vaihtareita Reykjavikista. Kun talossa on ollut hulinaa päädyin päivällä istuskelemaan Cafe Björkiin. Kahvila on kasvitieteellisessä puutarhassa eli Lystigarðurissa. Paikka on valmistuessaan ollut Islannin ensimmäinen puisto ja on edelleen yksi pohjoisimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Vaikka paikka onkin vähän syksyn runtelema on se oikein viehättävä, erityisesti pidän kuitenkin kauniista kahvilasta.