Lauantaina kävimme äänestämässä suurlähetystössä. Multa tosin melkein jäi väliin kun en ottanut passia mukaan, ei tullut mieleen että ajokortti ei olisi pätevä tapa todistaa henkilöllisyyttään. Onneksi armo kävi oikeudessa ja sain äänestää. Muutenkin tilanne oli aika rento, suurlähetystö pieni ja tunnelma rento. Vaalikahvien sijaan menimme hummerikeitolle. Matkalla bongasin nämä unelmieni rumat koirat.

Kuva keskustassa olevasta skeittipaikasta. 

Muuten olo Reykjavikissa oli aika hortoilua, mikä oli ihan kivaa. Kävimme testaamassa yhden pienemmän uima-altaan ja olimme vaan. Kulttuurikokemuksena oli islantilainen elokuva Djúpið, The Deep. Elokuva pyöri Akureyrissakin mutta ilman tekstejä, tältä osin Reykjavik oli parempi paikka. Kun menimme saliin ei siellä ollut ketään katsomassa onko meillä liput eikä myöskään muita katsojia. Sali oli pienin jonka minä olin nähnyt ja elokuvan alkaessakin meitä oli siellä ehkä viisitoista. Alussa pääsi vähän yllättämään Puhdistuksen traileri, joka oli kokonaan suomeksi, edes mainostekstejä ei ollut raaskittu kääntää. Itse elokuva oli ihan mielenkiintoinen, ei varmaan mikään unohtumaton mestariteos mutta ei missään nimessä huonokaan. Tarina perustuu tositapahtumiin 80-luvulla kun erään onnettomuudessa olleen kalastusaluksen yksi miehistön jäsen selviää uituaan useita kilometrejä talvisessa meressä ja sitten vielä käveltyään pakkasessa asutuksen luo. En ollut nähnyt aiemmin yhtään islantilaista elokuvaa, en edes samaisen ohjaajan eli Baltasar Kormákurin 101 Reykjavikia, joten se itsessään oli ihan mielenkiintoista. 

Elokuva taisi olla perushinnaltaan vähän halvempi kuin kotona. Sen sijaan opiskelija-alennus elokuvassa oli mukava yllätys. Muutenkin tuntuu että alennusta saa ihan ihmeellisistä jutuista ja vielä kertaakaan kukaan ei ole kysynyt mitään opiskelijakorttia. Tuntuu että monet asiat ei oo niin turhantarkkoja, siis ihan hyvässä mielessä näin. 

Elokuvan jälkeen menimme Tíu Dropar nimiseen kahvilaan kaakaolle. Tuntuu että kaupungissa on tosi paljon kivoja kahviloita, tuo on yksi suosikeistani ja erityisen mukavaa on että kahvilamainen paikka oli tuolloin lauantaina yhteen asti yöllä auki. Helsingin kahvilat vink vink, eipä sitten tarviis miettiä mistä saisi kakkua illalla yhdeksän jälkeen. Kahvilassa oli myös live-musiikkia ja jotenkin musta alkaa tuntumaan että en vaan aina ihmeellisesti satu paikalle kun tuollaisia on, vaan että niitä on tosi paljon.

Kävimme turisteina myös kirkon tornissa katsomassa maisemia. Kun koko syyskuun valitin huonosta säästä en ollut Pinjan vierailun aikana kovin uskottava. Koko kahden viikon aikana satoi yhtenä päivänä, silloinkin vain osan päivästä. Muuten oli vaan sellaisia kauniin kuulaita syyspäiviä. Tosin lokakuussa muutenkin säät suosivat, ei ollut ollenkaan niin lohduttoman oloista kun välillä syyskuussa. 

Takana Hallgrímskirkja ja edessä Leif Eírikssonin patsas, varmaan ne kuvatuimmat turistijutut kaupungissa. Kuvat yllä on otettu tuolta kirkontornista. 

Toinen varmaan kuvatuimmista paikoista on Tjörnin, keskustassa oleva lampi. Tämä kuva on Pinjan ottama. On ilmeisesti suosittu paikka ruokkia lintuja, joita tuolla riittää, kun reunalla on ohjeet miten ruokkia muita niin että lokit jäävät ilman. Lampi on aivan keskustassa ja sen päädyssä on kaupungintalo (Ráðhús) sekä vieressä Alþingi. Täällä kaikki hallinnolliset rakennukset tuntuu tosi pieniltä ja vaatimattomilta.

Keskusta on Reykjavikissa varsin pieni. Kaupunki on viime vuosikymmeninä kuitenkin suunniteltu pääosin autollisille sillä kaikki normaalit kaupat on ilmeisesti jossain isojen autoväylien päässä. Tämä tekee tietysti keskustasta viehättävän mutta voisi olla vähän ärsyttävää jos siellä asuisi. Aihetta liipaten uusimmassa Grapevinessa (paikallinen vastine City-lehdelle, mutta parempi ja englanniksi) oli Hallgrímur Helgasonin juttu islantilaisesta arkkitehtuurista, jota en itsekään nyt vielä kauhesti kehuisi. "In only fifty years it went from being a lovely little harbour town to becoming a concrete monster tied up by motorways ... Reykjavik looks like Rønne på Bornholm surrounded by Los Angeles". Ihan osuvaa, valitettavasti. Onneksi turistina voi nauttia lähinnä siitä viehättävästä osasta.