Reykjavikista palasin puoleksitoista viikoksi pohjoiseen ennen seuraavaa matkaa. Mun ollessa poissa kaupungista oli täällä maanjäristys, 5,6 richteriä ,joka oli voimakkain alueella 34 vuoteen. Tämä oli tuntunut vähän meillä kotonakin. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole kun täällä kaikki on rakennettu kestämään järistyksiä kai 7 richteriin asti. Noita pienempiä järistyksiä on täällä ollut nyt tosi paljon ja alueella on edelleen varoitus siitä että isompikin saattaisi tulla. Mutta ne parin richerin järistykset eivät täällä tunnu, kun järistykeskus on niin kaukana. Jos kiinnostaa katsoa niin havainnot niistä löytyy täältä, ja Akureyri on siis lähellä tuota Tjörnes fracture zonea. Tuosta isomman varoituksesta kuulin ekana suomalaisista medioista, eli ei ole hirveän merkittävä asia täällä arjessa.

Ylläoleva kuva on koulumatkalta 31.10. Tänne tuli siis talvi. Viime viikolla se tuli kuitenkin rysäyksellä kun lunta alkoi tuiskuttamaan muistaakseni maanataina tai tiistaina. Torstaina tarkoituksena oli suunnata takaisin Reykjavikiin kun Annika tuli käymään Islantiin. Keskiviikkona lunta tuli ja tuli vaan. Iltapäivällä sain suomalaiselta täällä asuvalta tytöltä (jonka kyydissä olin menossa Reykjavikiin) soiton, että jos aiotaan mennä on syytä lähteä nyt, kun lumimyrsky lähestyy pohjoista. Minut pääsi yllättämään että pystyin tällaiseen spontaaniuteen kun kahden tunnin päästä olimme jo matkalla ja mulla ei ollut majapaikkaa yhdeksikään yöksi. 

Tämän jälkeen voin sanoa että olen kokenut islantilaisen lumimyrskyn. Aiemmin mulle siis kerrottiin, että ennen kuin olen kokenut sen, en ole kokenut Islantia ollenkaan. Onneksi tämä kokemus oli lämpimässä autossa niin, että ratin takana oli onneksi luotettavampi kuski kuin minä. Takapenkillä matkaseuranani oli 4-vuotias islantilaistyttö, joka oli ihan mielenkiintoista. Kun täällä ei teiden varressa ole puita mistä katsoa miten kovaa tulee oli sitä vähän vaikea ymmärtää. Alkumatkasta ei kuitenkaan edes seuraavaa tiekeppiä näkynyt aina lumipyryltä. Oli mahdotonta arvata millaisissa maisemissa ajettiin kun parhaimillaankin näkyi vain tie, aina ei sitäkään. Tienvarressa olevat näytöt lupasivat paikoitellen tuleville taipaleille yli 30 m/s tuulta. Selvisimme tästä matkasta onneksi ehjin nahoin. Tässä vaiheessa kehotettiin jo koko maassa siihen että turhaan ei lähdettäisi mihinkään ajamaan. Hurjinta keliä luvattiin kaakkoon, kun ennustusten mukaan tuuli voi olla puuskittain 55 m/s. Varmaan ihan hyvä ettei tarkkaan tiedä millainen tuuli matkallamme todellisuudessa oli.

Matkan aikana selvisi myös että ainakin ekaksi yöksi majapaikka löytyy Annikan hostellista, joka aiempien tiedustelujen mukaan oli täynnä. Ekan yön jälkeen tilaa löytyi toiseksikin yöksi (hostellissa oli vähän markkinoiden henkeä) ja lopun ajan yövyin juuri Reykjavikiin muuttaneen suomalaispojan luona. Syynä hostellin löytämisen vaikeuteen oli Airwaves musiikkifestari, joka täytti kaupungin. 

Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä Annikan kanssa etelään, mutta jo alkuviikosta näytti siltä että myrsky estää sen. Kaupungissa oli valtavasti tapahtumia, maksullisten festarikeikkojen lisäksi ilmaistapahtumia oli kai nelisen sataa. Mun pitkä viikonloppu kaupungissa oli hyvin suomalaisvoittoinen, mikä oli tauon jälkeen oikein hauskaa. Koska keskustan alue on tosi pieni törmäsi siellä useampaan otteeseen tuttuihin, mikä tuntui hassulta kun ei niitä tuttuja siellä niin kauhesti ollut. Kiersimme jonkun verran keikkoja, vaikka monissa ehkä jutustelu ja ravintolan häly saivat muusikin jäämään taka-alalle.

Kaikista eniten viikonloppua leimasi kuitenkin tuuli. Perjantaina, kun olin vaihtamassa majapaikkaa niin liikuin koko päivän rinkan ja repun kanssa. Tämä ei ollut ehkä paras vaihtoehto kun tuuli oli myrskytuulen luokkaa. Kävimme perjantaina myös uimassa eli lillumassa. Vaikka altaiden vieressä oli tuulensuoja oli pienissä lämpimissä altaissakin pientä aallokkoa ja koko ajan yritti olla niin paljon veden alla kun pystyi kun tuuli oli aika kylmä. Valitsimme kai sen ainoan paikan jossa on katto varsinaisen uima-altaan päällä eli Sunhöllinin Barónstígurilla. Kolmen kilometrin kävely hostellilta uimahallille oli koettelemus kun tuulessa ei meinannut päästä eteenpäin. Noin kilometrin matka uimahallilta syömään oli ehkä vielä jännempää, en meinannut pysyä tiellä kun tuuli melkein vei mennessään. Vaikka emme kävelleet rannassa oli hiuksissa ja naamassa suolakerros tyrskyjen takia. Hurjaa, sanon minä.

Tasoituksen vuoksi sunnuntaina ilma oli mahdottoman hyvä, aurinko paistoi ja tuuli oli kaikonnut kokonaan. Vuokrasimme auton ja suuntasimme katsomaan niitä suosituimpia turistipaikkoja Reykjavikin ympäristössä eli Þingvellir, Geysir (tai varsinaisesti siis Strokkur) ja Gullfoss. Nämä kuvat Þingvelliriltä olivat minulle päivän ainoat, muutenkin kamera unohtui enemmän laukkuun viikonlopun aikana. Olisi varmaan karannut tuulen mukana jos olisi ottanut sen esille. 

Kuvassa kiiruna Þingvellirillä. Ei tajunnut lintu sitä, että oli juuri yksi niistä neljästä viikonlopusta kun sitä ois saanut metsästää joulupöytään. 

Maanantain paluumatka meni nukkuessa. Maisemat olivat pohjoisessa vähän erilaiset kuin lumettomassa etelässä: Akureyrissa tuli suunnilleen metri lunta. Kun pääsimme kaupunkiin oli osa siitä sulanut, lämpöasteita oli kymmenen ja satoi vettä. Siinä hetkessä oli erityisen helppo ymmärtää niitä monsteriautojen omistajia.

 

Festarien jälkimainingeissa vähän islantilaista musiikkia, Of Monsters and Men. Ehkä vähemmän islantilaisen kuuloista, mutta on nyt maan uusi ylpeys. Tämä taltiointi on viime vuodelta KEXistä. Olin jonossa ilmaskeikalle, mutta ainakin puoli tuntia liian myöhään, niin keikka jäi multa väliin.