Melkein pääsi unohtumaan tässä välissä koko blogi. Kun kuukausi sitten tuntui siltä että täällä eli jotenkin poikkeuksellisen säännöllistä elämää on tuo ajatus ehtinyt jo viime viikkojen aikana kadota. Pinja oli täällä ensin kaksi viikkoa kyläilemässä, sitten puolitoista viikkoa koulua joka lähestyy loppuaan ja sitten pitkä viikonloppu Reykjavikissa. Nyt koulua on jäljellä periaatteessa kaksi viikkoa mutta luentoja vain kaksi viikossa, lähinnä siis kaikkien (vielä tekemättömien) töiden palautuksia. Nyt voikin sitten rehkiä koko syksyn edestä. 

Mutta muuhun asiaan. Lähdettiin Pinjan kanssa Reykjavikiin paikallisen kimppakyytisivuston kautta löytyneellä kyydillä torstaina 11.10. (oho, onpa aika mennyt nopeasti) Kaupungin kadut olivat taas aivan jäässä, joka ehti toistumaan pari kertaa ennen kuin lumet tulivat. Viehättävä ilmiö: kaikki kadut mäkisessä kaupungissa aivan peilijäässä, lunta ei missään. Onneksi tästä jotenkin ihmeen kaupalla selvittiin useampana päivänä ehjänä. Vaikka kyytinä ei ollut mikään paikallinen monsteriauto eikä edes jeeppi selvittiin matkasta hyvin. Tämän maan pienuus jotenkin havainnollistui mennessä kun auton kyytiläisenä oli sattumalta myös yksi harvoista islantilaisista joita tunnen yliopistolta. Kun Reykjavikissa hypättiin autosta ulos oli hostellin edessä yksi meidän vaihtareista kavereidensa kanssa. Sää menomatkalla oli kaunis ja kun ekaa kertaa menin tietä pitkin etelään oli maisemissa aika paljon ihmeteltävää. Käsittämättömän kaunista. 

Reykjavikissa ekan päivän ohjelma oli jäätikkö. Olimme varanneet törkeän kalliin jäätikkökävelyn kun sinne ei oikein yksin kannata lähteä ilman kokemusta. Aamulla meidät noudettiin hostellilta ja parin tunnin ajomatka taittui nopeasti, vielä ei ole päässyt kyllästymään näihin maisemiin. Määränpäänä oli Mýrdalsjökullin kieleke Sólheimajökull.

On Eyjafjalljökullin viereinen jäätikkö niin ihan puhtaan valkoista ei tuossa reunalla ollut, aika paljon tuhkaa ja hiekkaa joka paikassa. En toki tiedä miltä siellä pidemmällä näytti mutta veikkaisin että noilla pakenevilla reuna-alueilla on vähän eri näköistä. Oppaita oli meidän pikkubussilliselle kaksi. Ennen jäätikölle menoa varustauduttiin kunnolla: kypärä, valjaat, jääpiikit ja jäähakku. Oppaat olivat senkin puolesta hyvät että päivän aikana oppi paljon jäätiköstä, tosin nyt tuntuu että valtaosa tiedosta ehti jo unohtua. Valitsemamme retki oli asteikolla 1-5 ilmoitettu vaikeustasoltaan kolmoseksi. Tästä seuraakin vinkki kaikille matkailijoille: kannattaa valita jotain vähän haastavampaa. Toki usein ongelmana on että haastavampi tarkoittaa kalliimpaa. En lähtiessä jotenkin ajatellut sitä että tässä on niin paljon eroja, mutta nyt yhtä kokemusta rikkaampana voin sanoa että etelemästä kotoisin olevat saattavat nähdä tuon tasaisella jäällä niiden piikkien kanssa kävelyn jo haastavana, vaikka se ei itselle sitä ollutkaan. Ehkä vähän enemmän haastetta oisin reissulta siis kaivannut, vaikka mukavaa oli jäätikköä päästä näkemäänkin. 

Jännitysosio oli tämä lyhyt kiipeilyosa. Seinämä ei paljoa jatku kuvan alapuolelle mutta oli mukava päästä kokeilemaan tällaista, mielelään yrittäisin uudelleenkin vähän pidemmälti. 

Yhdenlaista avaruusmaisemaa. Jäätikkö selän takana, kuva otettu kohdasta jossa vielä varmaan parikymmentä vuotta sitten oli kymmeniä metrejä jäätä.  

Kotimatkalla kävimme katsomassa Skógafoss. Muuten maisemien katselu jäi kyllä vähän vähäiseksi kun kuitenkin ulkona vietetty päivä ja pimenevässä illassa tasaisesti hyrisevä auto saivat nopeasti nukahtamaan.