Selvästi olen asettunut jo vähän liian taloksi kun kuvien ottaminenkin on lähipäivinä jäänyt. Nänä kuvat ovat viime lauantailta kun oli mahtava keli ja lähdin kävelemään sillan yli vuonon toiselle puolen. Toisella puolella patikointimahdollisuudet olivat alkumatkasta rajalliset kun voi kävellä autotien reunaa ylämäkeen, ei tuntunut kovin luontoretkeilyltä. Tämä onneksi muuttui nopeasti kun pysähdyslevikkeeltä lähti pieni polku, jonka ajattelin tarkistaa. Hyvä että sen tein, polun varressa odotti pieni vesiputous ja päässä pieni piilossa ollut ranta. Pudotus oli aika jyrkkä, rannalle mennessä apuna oli portaat ja mäen laskeutumiseen jätetty apuköysi.  

Eväät nautin rannalla ihmeellisesti yksin töröttäneellä laiturilla. Kylläkin laiturin päällä enkä alla kuten kuva antaisi ymmärtää. Maisemat on kyllä valtavan hienot, tottuu varmaan liian hyvään täällä. Päiväkin oli poikkeuksellisen kaunis, nämä on voinut tähän mennessä laskea yhden käden sormilla. Tänään pilvet roikkuivat raskaina niin matalalla että ulkona melkein unohtui että ympärillä on vuoret niiden piiloutuessa kokonaan pilvien taa. 

Kotimatkalla laskuvesi osoitti miten matalaa vuonon pohjukassa on kun pohjaa paljastui kymmeniä metrejä. Sillan alla oli yksi aika iso meduusa jäänyt pohjaan kiinni.

Nyt täällä näyttää jo aivan syksyltä. Maan puuttomuus ei näy kaupungissa, vasta kun lähtee kaupungista ulospäin sen hiljalleen tajuaa. Akureyerissa on vähän yllättäen paljoa pihlajia joten värit ovat nyt aika kauniita.

Torstaina päätin kansallisen korvapuustipäivän kunniaksi tehdä korvapuusteja. Vaikka tein pullaa ensimmäistä kertaa ehkä seitsemään vuoteen onnistui se yllättävän hyvin. Kaupassa sain kyllä hyllyttäjäpojan hämmentymään kysyessäni tuorehiivaa, ei ollut ikinä kuullutkaan siitä niin jäin ilman. Kuivahiiva ajoi kyllä asiansa, mutta saa nähdä ovatko pullat vielä huomenna ihan niin hyviä kuin olivat vielä lämpiminä. Lauantain vuokraemäntä tulee lapsineen illalliselle, perjaitana ohjelmassa siis varmaan vimmattua siivoamista.