Varsinaiset islantilaiset ruokakokemukset ovat jäänet toistaiseksi aika vähälle. Kuvan hummerikeitto on Reykjavikista, kalakauppa / ravintola Saegreifinnista. Ravintola, tai ainakin sen jokseenkin erikoinen omistaja, on saavuttanut suuren maineen etenkin tuon parhaaksi mainostetun keiton takia. Keitto oli hyvää ja omistaja tosiaan erikoinen ja seinällä täytetty hylje. Ainakin täällä oli tarjolla myös lahtivalasvartaita jos haluaa nauttia nisäkkäitä kalapaikassa. 

 Etukäteen en odottanut päätähuimaavia kulinaristisia kokemuksia maasta ja kun pääosin on ollut omien kokkailujen varassa ovat nämä kokemukset jääneet vielä odottamaan itseään. Voi olla että islantilaista ruokaa paremmin täällä tulee tutustuttua kämppisten myötä italialaiseen ja puolalaiseen ruokaan.

Ylemmät kalat ovat ruokatorilta, jossa esiteltiin paikallista ruokaa. Alla kalat ovat valasretken saalista, toinen noista kaloista (joista en varsinaisesti tiedä mitä ovat) päätyi buillabaisseen itse saalistetun koljan kaveriksi. Keittiö täällä on tilava ja hyvä ja oonkin nyt ehkä kokannut ja leiponut saman verran kun alkuvuonna yhteensä.

Toisin kuin voisi olettaa ei täältä saa kovin helposti ostettua tuoretta kalaa. Kahdesta kaupasta olen löytänyt kalatiskin kehnolla valikoimalla, pääosin kala myydään pakastettuna. Eniten on tarjolla koljaa (ýsa) ja turskaa (Þorskur). Myös kuivattua kalaa (harðfiskur) on kaupoissa paljon. Kala on vain kuivattu ja en tiedä käytetäänkö sitä ruoanlaitossa vai vain esim. välipalana. Itse olen maistanut sitä retkieväänä, johon se oli oikein sopivaa. 

Jäähai eli holkeri, islanniksi hákarl, on ehkä tunnetuin islantilaisista ruoista. Hai on tuoreena myrkyllistä, niinpä se ensin fermentoidaan ja sitten kuivataan. Omasta kokemuksesta sanoisin että maine on ehkä makua suurempaa. Haju on kyllä paha, mutta ei vastenmielinen. Sen sijaan rakenne oli kerrassaan ällöttävä mutta ehkä tarpeeksi pieninä paloina se menisi. Hai huuhdellaan alas paikallisella viinalla, brennivín, joka ei varsinaisesti kyllä auta asiaa. Yksi islantilainen kommentoi haista kysyttäessä että hän uskoo että kaikki jotka sanovat pitävänsä hákarlista valehtelevat. Ei siis ole täällä välttämättä mikään juhlien kestosuosikki.

Lampaan pää on toinen vähemmän kutsuva mutta perinteinen islantilainen juttu. Lammasta syödään paljon ja kaupasta löytyy lampaan kaikki mahdolliset osat, niinpä on ihan loogista että myöskin päät syödään. Mikään harvojen herkku tämä ei hintasa puolesta vaikuta olevan, pää maksoi 229 kruunua eli noin 1,45 euroa kilo ja yksi pää painoi noin 1,5 kg. Näyttää toki vähän brutaalilta mutta musta on mukavaa jos koko eläin oikeasti käytetään.

Juomat joissa on yli 2,25% (tai jotain sinnepäin) alkoholia myydään paikallisessa Alkossa, Vínbuðinissa. Akureirissa kauppoja on yksi. Valikoima on verrattavissa Alkoon, tosin olutvalikoima oli musta suhteessa vähän parempi. Paikalliset pienemmätkin panimot on edustettuna ja ovat yllättävän edullisia. Toisaalta tähän asti maistamista oluista ei ole kyllä paljoa ainakaan hyvää sanottavaa. Siidereitä täällä ei tunneta lähes laisinkaan.

Sisäinen suomalaiseni on nostanut päätään ja olen tehnyt nyt karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Molemmat onnistuivat hyvin vaikka kumpiakin olen tehnyt ehkä kerran tai pari aiemmin.

Leipä on kaupoissa pääosin höttöä paahtoleipää. Lähistöllä on tosin myös pari leipomoa joista saa ihan oikeaa leipää. Olen muistellut että leipä olisi kokonaisuudessaan vähän kalliimpaa kuin Suomessa. Täällä on myös ruisleipää mutta näyttää enemmän saaristolaislimpulta niin en ole vielä edes maistanut sitä. Enemmän pidän paikallisesta rieskan sukulaisesta, flatkakasta, johon käytetään myös ruista. 

Kaupassa asioiden löytäminen on mulle verraten helppoa. Pakkausmerkinnät ovat pääosin islanniksi, mutta usein myös esimerkiksi suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi tai tanskaksi. Siis yleensä löytyy aina joku kieli millä ymmärtää mistä on kyse. Esimerkiksi punajuuria etsin kyllä tosi pitkään kaupasta kun en arvannut että näyttäisivät tuolta. 

Lähikauppana meillä on Bónus, paikallinen halpaketju. Hiljalleen alkaa oppimaan siihen että perusostokset tekee siellä ja jos tarvitsee mitään ihmeellisempää (kuten noita punajuuria..) kannattaa sitä etsiä muista kaupoista. 

Jäätelö on täällä yleensä näyttänyt paremmalta kuin on maistunut. Tai jos pitää tosi kylmästä ja ei oikein minkään makuisesta jäätelöstä on toi varmaan oikein hyvää. 

Maitotuotteita täällä käytetään kai paljon. Mozzarellassakin mainostetaan että se on islantilaista. Skyr (äännetään skir) on ainakin näkyvämpää kuin jugurtti. Tykkään älyttömästi että kaakaotetroja on esim. melkein kaikissa kahviloissa ja on ihan ok että aikuiset juovat myös sitä. Sopii mulle.